TAUSTAA

Olen pitkän linjan koiraharrastaja, 80-luvulla vinttikoiriin hurahtanut ja 20 vuotta sitten cirnecot (eli nykyisin etnankoirat) omaksi rodukseni löytänyt. Koirat ovat minulle rakas harrastus ja elämäntapa. Asumme rauhallisella maaseudulla, Pohjois-Pohjanmaalla Raahen Alpuan kylässä, jossa koirilla on tilaa elää ja touhuta. Metsälenkeille pääsee käytännössä kotiovelta ja hiekkamontut ovat kävelymatkan päässä, joten koirillani on mahdollisuus ulkoilla paljon vapaana.

Kasvatustyössäni ovat päämääränä henkisesti ja fyysisesti tasapainoiset, perusterveet koirat joiden kanssa on vaivatonta elää. Monet kasvattini ovat menestyneet erinomaisesti sekä näyttelyissä että juoksuharrastuksissa mutta tuloksilla ei varsinaisesti ole merkitystä jalostusvalintoja tehdessäni, eikä minulla myöskään ole pentuja myydessäni harrastusvaatimuksia. Ilahduttavan moni kasvatinomistaja on kuitenkin innostunut harrastamaan, hieman yli puolet 2 vuotta täyttäneistä kasvateistani on valioita (syksy 2017). Kasvattieni saavutusten perusteella Suomen Kennelliitto on myöntänyt minulle ensimmäisenä cirnecokasvattajana Vuolasvirtapalkinnon tunnustuksena ansiokkaasta kasvatustyöstä

Ensimmäinen oma koirani oli vuonna 1988 syntynyt whippeturos Niki (FI MVA Kulta-Haukku Borax). Wipukat pysyivät kuvioissa yhtäjakoisesti yli 20 vuotta, ja Millin (Quatrain’s Millimolly) kuoltua vuonna 2011 loppui aikakausi tämän rodun parissa.

Cirnecot tulivat kuvioihin kun etsin toista samantyyppistä näppärän kokoista, vauhdikasta ja terverakenteista rotua wipukoiden rinnalle. Huhtikuussa 1999 syntyi Suomen ensimmäinen cirnecopentue Pia Frimanin Gilteded-kenneliin, ja tästä viisikosta meille kotiutui Giltedged Implication, kutsumanimeltään Immu. Immu oli yksi aikansa menestyneimpiä cirnecoja Pohjoismaissa, moninkertainen voittaja ja usean maan valio, rodun historian ensimmäinen maastojuoksun Euroopan mestari, ja myös moneen kauniin valion isä.

Koska halusin Immulle samanrotuista seuraa, meille saapui vuonna 2000 Sisiliasta silloin 1,5-vuotias Vespina, pieni ja pippurinen narttu ja koiralaumamme itseoikeutettu johtaja. Vespinan myötä alkoi itää ajatus cirnecojen kasvattamisesta, ja ensimmäinen Vespinja’s-pentue syntyi toukokuussa 2003 Vespinalle ja Ranskasta jalostuslainaan tuomalleni urokselle Jercho-Jamis de Percyval.  Sekä Immulla että Vespinalla on ollut tärkeä osuus kasvatustyössäni. Ne löytyvät paitsi monen oman kasvattini takaa, myös monen muun kasvattajan koirien sukutauluista Suomessa ja ulkomailla. Minulla oli onni saada kantakoirikseni terveet ja pitkäikäiset koirat, jotka olivat myös mukavia ja mutkattomia lemmikkejä ja seuralaisia, ja nämä asiat pyrin säilyttämään myös tulevissa sukupolvissa.

Tästä kaikki alkoi:
pikku-Immu kotipihalla kesällä 1999.

Kantanarttuni Vespina metsälenkillä 13-vuotiaana. Vespina eli pitkän, terveen ja toimeliaan elämän, ja kuoli ”saappaat jalassa” muutamaa viikkoa ennen 16-vuotissyntymäpäiväänsä.

Pentueita syntyy keskimäärin kerran vuodessa, ja tähän mennessä olen kasvattanut kaikkiaan 16 pentuetta, aakkosissa A:sta P:hen. Kaikkiaan pentuja on lähtenyt maailmalle 87 kappaletta.

Vasemmalla Sohvi (Vespinja’s Azalea) ja Mimmi (Vespinja’s Mia Fonte fi Foogel), ikäeroa lähes 13 vuotta. Oikealla Mimmi ja Löppönen (Vespinja’s Leon).

Kasvatustyöni alusta lähtien olen tehnyt aktiivisesti yhteistyötä muiden kasvattajien kanssa sekä kotimaissa että ulkomailla. Koska rotumme on maailmanlaajuisestikin harvinainen ja geenipooliltaan kapea, pyrin löytämään myös harvinaisempia sukulinjoja ja olen vuosien varrella tuonut Suomeen toistakymmentä cirnecoa eri maista. Italiassa cirnecojen rotukirja on edelleen ns. avoin, eli rekisteröimätön koira voidaan rekisteröidä cirnecoksi sen täytettyä tietyt vaatimukset ulkomuodon ja käyttöominaisuuksien suhteen. Mahdollisuutta onkin käytetty Italiassa jonkin verran. Viimeisimmät tuontini ovat rotuunottotaustaiset narttu Tirsa della Baia delle Sirene ja uros Zazza’ della Baia delle Sirene, sekä USAsta astutettuna tuotu Sambuca Violetta joka synnytti Vespinja’s P-pentueen joulukuussa 2017.

Kuvissa rotuunottotaustaiset Baia delle Sirene-tuontini Italiasta: vasemmalla Tirsa ja Zazza’ ja oikealla Dolcevita (kutsumanimeltään Kiki), Zazzan Italiaan viedyn pojan Vespinja’s Nimrodin kaunis tytär.

Maskotin virkaa meillä hoitavat kodinvaihtajina tulleet karkeakarvaiset istrianajokoirat Aune ja Inox. Uusi rotu on ollut mielenkiintoinen tuttavuus ja erilaisuudessaan hauskaa vastapainoa cirnecoille, mutta kasvatussuunnitelmia ei näiden turjakkeiden suhteen ole.

Jos haluat tietää lisää koiristani, rodusta tai kasvatusperiaatteistani, ota yhteyttä! Kiireettömissä asioissa minut tavoittaa parhaiten sähköpostitse tai yksityisviestillä Facebookin kautta.

Annikki Peltola
annikki.peltola@co.inet.fi
puh. 045 3074477 (arkisin klo 16 jälkeen)

Löydät meidät myös Facebookista: VespinjasCirneco ja Instagramista: @vespinjas_cirneco.

Vuonna 2016 syntyneet O-pennut ovat viidettä sukupolvea kasvattamiani tai omistamiani koiria, niiden isänpuoleinen isoisoisoisä on ensimmäinen cirneconi Immu.
Kuvassa vasemmalta Vespinja’s Olivia, Oma & Octavia.